Hei kaikki. (: Mä oon pitkään halunnut tehdä postauksen tästä aiheesta ja onneks nyt vihdoin sain sen loman kunniaks alulle. (Varoitus, romaanipostaus :D )
Aiheena on siis harrastukset, motivaatio, ryhmähenki ja kaikki mitä sä voit tähän nyt vaan yhdistää. Haluun puhuu mun omista harrastuskokemuksista ja vaikka nyt puhunkin nimenomaan seinäkiipeilystä, niin mun mielestä tän tekstin 'pohjan voi yhdistää vaikka kuorolauluun, idea on sama.
Mun mielestä jokaseen juttuun mitä tehään tarvitaan motivaatiota. Se on tärkeetä, että sä haluut tehä sitä mitä sä teet, koska muuten sillä ei oo merkitystä. Merkityksetön juttu on turhaa, se ei hyödytä mitään, eikä siihen jaksa panostaa. Jos sulla on nyt olo että sä et tykkää siitä mitä teet, mieti miksi, ja voitko sä tehdä jotakin sen hyväks, että siitä tulis mielekkäämpää ja sen avulla hyödyllistä.
Oon harrastanu seinäkiipeilyä 3 vuotta, harkkoja 4 kertaa viikossa. Mulla on innostus välillä laskenut, mutta se on palannut aina ajan myötä. Mun motivaatio seinäkiipeilyyn tulee ehkä kavereista, lajin 'erilaisuudesta' ja siitä että tunnen olevani kerrankin jossakin hyvä. Lisäks mulla on paljon tavotteita sen suhteen, mikä saa mun jatkamaan kovaa yrittämistä, joskus se palkitaan. Monet sanoo että kiipeily on tylsää ja turhaa 'sä vaan kiipeet kattoon, laskeudut alas, ja kiipeet uudestaan' samalla ajattelutavalla jalkapallostakin tulee tylsää 'sä vaan potkaset palloa, ja potkaset uudestaan.' Kiipeily on paljon monipuolisempi laji. Tällä hetkellä mun tavotteena on kehittää kestävyyttä ja tekniikkaa, päästä ohjaajakoulutukseen, ja ehkä ensimmäisiin kisoihin.
Lisäks lajin 'kivuuteen' vaikuttaa valtavasti niin joukkue, kuin yksilölajeissakin se yhteisö missä lajia harjoitetaan. Ku mä mietin tätä asiaa, voisin vaikka sanoa, että jos ohjaajat ja treenikaverit ei ois ollu noin mahtavia kun ne on, en ois välttämättä jatkanu tätä lajia vuottakaan. On tärkeetä että ne ihmiset siellä kannustaa sua, ei naura ilkeesti virheille, auttaa vaikeissa paikoissa ja pitää ilosen mielen yllä. Mä oon mennyt harkkoihin kuumeessa, jalka paketissa, käsi paketissa, flunssassa ja kaikesta muusta huolimatta, koska mä tykkään siitä tunnelmasta mikä sielä vallitsee, vaikka en itse ees pääsis kiipeemään.
Nää on mun mielestä tärkeitä asioita jutuissa joita tehdään. Tiivistettynä tärkeää on motivaatio, eli tavotteet ja ryhmä.
Onko teillä harrastuksia? Onko teillä kenties jotain lisättävää tai korjattavaa mun mielipiteistä? :D Herättäkää keskustelua ihmiset.
En kysynyt näiltä ihmisiltä lupia kuviin joten sorry blurraus.
